Noh olenko valmis astumaan huomenna kokelaan saappaisiin? Ennen tätä viikkoa uskoin siihen. Mulla oli hyviä johtajasuorituksia, sain paljon vertaisilta kehuja siitä kuinka oon kehittynyt tän kurssin aikana ja koin itsekin oppineeni paljon. Mutta tää viikko oppilasjohtajana on saanut taas pelkäämään, mitä oikein on edessä.
Mä oon menossa johtamaan joukkueellista suurin piirtein tän ikästä porukkaa ja nyt tuntuu, ettei mulla ole minkäänlaista auktoriteettiä näitä kohtaan ja saan osakseni (rakkaan tupakaverini kanssa) niin suurta vittuilua siitä, et ollaan naisia. Jos syy siihen, etten voi olla hyvä johtaja täällä on se, että olen nainen niin tulen olemaan todella pahasti kusessa. Tähän asti mä uskoin, ettei sillä olis väliä vaan sillä millainen oikeasti oot, mutta ainakin tällä hetkellä täällä Haminassa ei siltä näytä.
Ehkä nappulat tuo mulle, jonkinlaista suojaa alokkaiden edessä. Tai jos niihin ei niin vahvasti (ainakaan suureen osaan) vaikuttaisi se, että on nainen.
Naisena armeijassa tuntuu siltä, että ei voi saada vakituista arvostusta niinku miehet. Meidän naisten on aina ansaittava se uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Todistettava, et ollaan yhtä hyviä kuin miehet. Ja miehet ovat sitä mieltä, että me ollaan etuoikeutettuja täällä armeijassa, koska meillä on omat vessat, omat suihkut, kaappeja käytössä enemmän kuin yksi, koska tuvassa asustaa vähemmän ihmisiä. Kouluttajat kohtelevat meitä kuulema paljon paremmin ja hellemmin. Ehkä myönnän, et meille osa puhuu paljon mukavammin, mutta eivätkö kaikki miehet puhu naiselle eritavalla kuin miehelle, vaikka odottaisivat samanlaisia tuloksia? Voin tietysti olla väärässä.
Tai sit vaan kaikki täällä on gonahtanut siitä ilosta, että kohta päästään takaisin kotiyksikköihin. Paha sanoa kun molempia joukkueita johtaa tällä hetkellä nainen ja molemmilla on ongelmia. Hmp. On se niin vaikeeta.
Mut ehkä mun pitäis tän kriisaamisen keskellä ajatella vaan mukavia noh mitäs viime kerrasta on tapahtunut...
Kurssijuhla tietenkin ensimmäisenä. Ei ehkä niin hienot bileet kun oli odottanut mut tykkäsin kyllä (: Ja kulta frakki päällä <3
Ei voi muuta sanoa. Ja yllättävän vähän mua ahdisti se, että muut naiset (lue avecit) sai olla ihanissa mekoissaan ja koruissaan. Mun wanhojentanssi mekko olis ollut kyl edukseen tuollakin. Mut sain mä sentään meikata ja laittaa rautaa korviin (: Esiintyjinä meillä oli Sanni ja Axl Smith et ei huonoja nekään. Se jäi harmittaan, et Sanni soitti niin paljon täysin vieraita biisejä näin radiorenkutus tasolla kuunnelleelle. Tai ei siinä ollut vikaa vaan siinä, et miksaukset ei oikein toiminut niin biisien sanoista ei saanut kunnolla selvää ja melodia hävisi basson alle niin, et kaikki kuulosti melkein samalta. Pitää joskus kuunnella sit jostain netin maailmasta kyseiset biisit niin voi sanoa niistä mielipiteensä. Mut juuh oli kyl todella mukavata ja ikimuistoiset olivat juhlat.
Kurssijuhlan jälkeen lähdettiin sit ampumaleirille ja päästiin ihan oikeasti raivaamaan kovia tuotteita. Parasta (: Kerrankin tehä oikeesti sellaista jota tulis tekemään sodan aikana. Miettimään et minne laittaa panostus, kuinka iso ja minne. Ja nähtiin minkälaista jälkeä eri miinat yms tekee. Polvi vaan kipeytyi todella pahasti päivän aikana ja illalla sit oli pakko myöntyä ja mennä kenttäsairaanhoitajan puheille. Siinä sit toinen ampuma päivä VMTL ja sain puhuttua et saisin osallistua JOHAAN seuraavana iltana. Siinä sit kolmen vempan voimin purettiin 7 telttaa päivän aikana ja illalla takaisin kenttäsairaanhoitajan puheille kun polvi vaan paheni. 4x VMTL ja käsky mennä lääkärille kun JOHA ohi. Lääkäri ei sit löytänyt sieltä mitään vaikka otti röntgenet. 5xVMTL ja käsky Keuruulla mennä lääkäriltä kitiseen aikaa magneettikuvauksiin jos ei mene ohi tässä parissa viikossa ja nyt aika pahalta näyttää et Tervas jono kutsuu -.- Kiva jos siel oikeesti on jotain hajalla. Nooh toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Mut 24 tunnin päästä tämä (vielä tuleva) kokelas näkee omat pienet alokkaansa ja palvelus saa taas aivan uuden käänteen (: Aamut vaan ovat katoava luonnonvara (tj 148)
