Alokasopas

Tänään kolahti postilaatikkoon kirje puolustusvoimilta. Kuoressa alokasopas ja kyselyä, että minne koulutushaaraan haluaisi ja halukkuudesta  osallistua mahdollisesti johtajakoulutukseen :s
Mistä minä tieden minne haluan mennä, kun jossain sanottiin, ettei naisia huolita normaali pioneereiksi, mutta oppaassa tai missään ei sanota mitään asiasta... Toisaalta ainut maininta naisista asepalveluksessa oli koko oppaassa se, että naiset saavat 0.4e enemmän päivärahaa. Jeejee.. Sillä siis tyydytämme "naiselliset tarpeemme".

Olis niin paljon helpompaa olla tässä tapauksessa mies kun kaikki ohjeet on varusmiehelle.
Vaikka naisilla onkin vapaaehtoinen palvelus voisi heihinkin edes sen verran panostaa, jos ei miesten kanssa samaan oppaaseen haluta voisi samaan kuoreen tunkea jonkinlainen opas naiselle kasvaahan halukkaiden määrä koko ajan. Viime vuonna kun itse hakemukseni lähetin meitä oli enemmän kuin koskaan ennen.
Kun esim jossain kuulin, et naisena olis suositeltavaa syödä e-pillereitä palveluksen ajan (oletettavasti menkkojen säännöllisyyden eikä niitten miesten takia d: ) ja et ne muka maksettais sulle, niin olis sellanenkin kiva tietää ennen palvelukseen astumista.

Mut mitäköhän mä tohon kyselyyn vastaan... Tai siis mulla ei ole oikein mitään hajua, tai kun haluaisin kai normaaliksi rivimieheksi naiseksi, mutta jos sinne ei naisia Keuruulla oteta niin...
Ehkä mä yritän sit jotain raivaajaa tai kuljetuspuolta. Kutsunnoissa meinaan pelottava haastattelija setä ilmoitti, ettei musta tule sotilaspoliisia, sillä lähden johtajakoulutukseen ja sotilaspoliisina se mahdollisuus on kai lähes mahdoton... Jotenkin tuli silloin taas sellainen fiilis, et annan jotenkin "hyvän" ensivaikutelman itsestäni jos heti parin minuutin juttelun jälkeen todetaan et mussa johtaja ainesta = olemaan se kusipää joka huutaa ja komentelee muita.

Äh liian paljon kaikkea epäselvää! Noh jos nyt yrittäis selvitä lakkiaisista (tai jos selviäis seuraavana päivänä d: ) ensin ja sit ruveta selvittelemään noita tuollaisia. Onhan tässä reilu kuukausi (apua!).

Minä olen....

Vihdoinkin aikaa opetella tähän bloggaamiseen (:

Ajattelin, että tämä helpoin kanava kertoa millaista elämä on naisena intissä, sillä monet sitä minulta pyysivät, siis kertomaan millaista se intti elämä on sitten kun sinne menen.Ehkä nyt pääsette hieman pintaa syvemmälle kun ainakin vielä suunnitelmissa pitää blogi mahdollisimman päiväkirjamaisena. Pahoittelen siis jo etukäteen (jos nyt joku tätä seuraamaan rupeaa) tekstin ajatuksenjuoksumaisuutta mikä varmasti tekee siitä erittäin vaikean seurata.

Tämän postauksen idea oli kai kertoa jotain minusta. Millainen tausta minulla on, jos elämän liikkeeni nyt näin pienessä kaupungissa kellekään yllätys ole (tai jos joku muu muka innostuisi tätä lukemaan)...

Elih olen -94 vuonna syntynyt 19-vuotta jo täyttänyt pienessä kaupungissa elävä maatalon tyttö. Kipinän armeijaan lähtemisestä sain seiska luokalla kun tehtiin ammatinvalintatestejä ja sieltä nousi esiin upseeri (mitäköhän kertoo minusta d: ). Otin selvää sotilas-alasta ja innostuin hävittäjälentejän urasta. Olisi niin mahtava päästä lentämään.

2012 alku talvesta täyttelinkin sitten hakemuksen naistenvapaaehtoiseen asepalvelukseen. Siinä samalla suoritetussa lääkärintarkastuksesta unelmani hävittäjälentäjänä kariutuivat sillä minimi pituusraja oli 165cm ja olin tasan sen. Olin kuitenkin henkisesti valmistautunut jo armeijan harmaisiin astumisesta, joten en keksinyt syytä miksen yrittäisi. Onhan naisilla 45 päivän mahdollisuus lähteä pois jos asepalvelus ei omalta tunnu.
Kutsunnat sitten olivatkin samana keväänä Tikkakoskella ja lopulta tuli palvelukseen astumismääräys Keuruulle II/13. Lähtö siis olisi heinäkuun 8. päivä. Siihen asti luvassa töitä ja mahdollisimman paljon kaverien kanssa yhdessä oloa kun nyt pääsykokeetkin ovat yhtä vaille käytynä.

Lisäksi vielä mainittakoon, että kirjoitukset saatavat käsitellä paljon parisuhdetta, sillä olen noin viiden vuoden ajan seurustellut poikaystäväni kanssa (hänkin vuosimallia -94), erittäinkin tiivisti ja nyt hän c-miehenä jää kotiin inttileskeksi (tasa-arvoa voi kai siis toteuttaa näinkin :D ). Tämä siis on myös jonkinlainen irtiotto arjesta, kun molempien on opittava elämään myös omaa elämäänsä, ennen kuin (toivottavasti) seuraavana syksynä muutetaan yhteen.

Pitäkää minulle peukkuja! (: