Reservin aurinko häämöttää

Ollut reilu viikon haaveet tulevassa reservissä. Hirvee muuttokuume päällä kun kullan kanssa Joensuusta katseltu kämppää ja selvitelty erilaisia vaihtoehtoja. Astiat yms omassa kämpässä tarvittavat tavarat on ollut kyl pakattuna huoneen nurkassa jo kesästä asti, mut ei sitä sillon viel ajatellut ja nyt se tuntuu olevan jo niin lähellä. Eihän tj lukukaan enää ole kuin 124 eli ei juuri mitään verrattuna 347:aan, joita alussa oli. P-kausi kohta ohi (taas) ja sit enää E- ja J-kausi ja sit kesätöihin, jonka jälkeen aloittamaan oma (opiskelija)elämä toivottavasti avoliitossa. Kauheeta kun toi sana kuulostaa, siltä et olisin jotenkin vanha d:

  Noh ehkä mä oon vanha, kun eilen pikkusisko tanssi omat Wanhojen tanssinsa. Kaks vuotta mun jälkeen, mut silti tuntuu et justhan ne oli. Voisko joku pysäyttää tän ajan? Tai ainakin hidastaa? Noh ei tässä intti elämässä nyt niin suurta hohtoa ole, et kaikki päivät sais tuntua pidemmiltä, mut on tässä puolensa. Mitä nyt musta ei hirveesti tykätä, koska mulla on kuulema palautteen mukaan liian korkea ääni käskemään. Noh asialle itsehän hirveästi en voi. Tai sit pitää aloitaa tupakan poltto ja viskin juonti niin rupeen kuulostaan uskottavalta d: Noh toivottavasti ne oppii kuuntelemaan mun ääntä ja itsekin saan sitä työstettyä. Hmm.

Mitäs tässä olis tapahtunut viime postauksesta. Tuntuu, ettei mitään kun en ole saanut aikaseks kirjoittaakaan vaikka aikaa on ollut kun saadaan kaikki aina paljon nopeammin valmiiks kun kouluttajat olettaa.. Noh olihan noille mun pikku alokkailla vala. Et eivät ole enää mussukat alokkaita vaan pioneerejä. Tuli tosi haikee fiilis valassa. Siit on puol vuotta kun itse vannoin suojelevani tätä maata ja vala on saanut enemmän sisältöä ja merkitystä kuin silloin. Mitä olen valmis tekemään maamme puolesta? Näin johtoasemassa mun vastuulla on useammankin kuin yhden ihmisen henki. Mun ratkaisut vaikuttaa sodassa siihen et pääsevätkö kaikki turvallisesti takaisin kotiin vai jääkö koko porukka rintamalle. Vetää aina hiljaiseksi kun ajattelee...

Mut ei sitä tiedä pääsenkö ees rintamalle kun sota syttyy kun oon ymmärtänyt et, vaikka väitetäänkin et ollaan saman arvoisia ja samassa tehtävässä kuin miehet niin ei tule tapahtumaan, koska ei haluta ottaa sitä riskiä, et miehet rupeavat suojelemaan yksittäistä henkilöä ja näin vaarantavat koko joukkueen hengen, naiset eivät ainakaan etulinjaan pääse. Toisaalta ymmärrän pointin, mut sit rupeaa miettimään, et miks meille sit annetaan sama koulutus? Miks ei meitä suoraan kouluteta johonkin sellaiseen tehtävään mikä voitais suorittaa. Mä oon täällä kokeilemassa rajojani ja viettämässä välivuotta, mutta osaksi myös maanpuolustus tahdon vuoksi. Haluan auttaa omaa kansaani säilyttämään oman kulttuurinsa ja kielensä, jos sitä joku asein uhkaa. Olen valmis antamaan henkeni tarvittaessa sen puolesta. Miksi en saisi tehdä miehen työtä......

Rouva Kokelas

Nyt sitä sit reilu viikonpäivät oltu kokelaana. Ollut aikamoista sopeutumista tottua taas Keuruun elämään ja oppia tuntemaan omat alokkaansa ja tajuta et tää on todella todella erilaista kuin vertaisjohtaminen. Vaikka nää on saman ikäisiä ja vanhempiakin et voi vaan antaa käskyä, että tee näin vaan sun pitää oikeesti kertoa miten ja millä tavalla ja tulla näyttämään ja valvoa.
Sekin on jännä huomata, että se mihin on tottunut pysyy kokoajan mielessä. Haminassa puhuttiin koko ajan et me Keuruulla sitä ja Keuruulla tätä ja nyt kun ollaan täällä niin me Haminassa sitä ja Haminassa tätä. Heh (:

Nyt kun on oikeesti kokelas on ruvennut pohtimaan mitä meidän kokelaat teki ja toimi. Ne tuntuivat niin yli-ihmisiltä kaikkine tietoineen ja taitoineen. Meidän pitäs olla samanlaisia? Vai ollaanko me jo alokkaitten silmissä? Ainakin oon vielä osannut vastata niiden kaikkiin kysymyksiin ja ainoat sekaannukset johtuneet muutoksista täällä Keuruulla sen 14 viikon aikana kun oltiin Haminassa kun johtoportaan ihmiset ovat vaihtuneet.

Hassua kyllä, vaikka johtajakoulutuksen pitänyt olla suunnilleen samanlaista täällä ja Haminassa huomaa eron (ainakin osan kohdalla) alikersantin ja kokelaan välillä, et meillä on valmiudet ja avaimet toimia paljon moniulotteisemmin kuin alikersanttien. Tai sit se on niille vaan sitä, et ne joutuu uudelleen tottumaan siihen, et on niitä ylempiarvoisia varusmiesjohtajia. Ja viel samaa saapumis erää. Mahdollisesti jopa tupakaveri ja nyt pitäs oppia ottamaan käskyjä siltä vastaan. Toisaalta on se outoa vaatia ja käskeä alikersantteja kun niiltä pitäs vaatia samalla tavalla kuin aloikkailta tosin kyl vaativimmissa tehtävissä ja osata ja viitsiä sanoa niille, jos homma ei vaan yksinkertaisesti toimi.

Mut pääsääntöisesti on tämä kokelaan elämä maistunut. Kyll mä tästä enemmän tykkään kuin mitä alikersantin hommista olisin. Parasta ehkä se, et kouluttajat kohtelee nyt paljon enemmän työtovereina kuin koulutettavina. Mun joukkueessa on samat kouluttajat, jotka koulutti mua p-kaudella niin on hauska huomata, et hyvät tyypit onkin oikeesti mahtavia kun ne tulee jutteleen ja heittään läppää niinku kaverille. Ehkä tähän vielä tottuu (;