Kaasukammiota ja käsikranaatteja

Elikäs tällä viikolla oli Tetsi numero 2 ja ei voi muuta sanoa kuin, että oli aika ikimuistoinen. Päästiin kokeilemaan kaikkea todella jännää. (: Ja kaiken lisäks tämä erosi ja varmasti tulee eroamaan kaikista tetseistä sillä kouluttajat päätti et nukutaan kasarmilla yöt, ettei satu vahinkoja unen puutteen vuoksi. Normaalisti siis kaikki tetsi nukutaan teltassa. Niin ja keskiviikkona tosiaan tuli täyteen se naisellinen 45 päivää, eli enään en voi lähteä kotiin, kuin ainoastaan siviilipalvelukseen tai jos mun kuntoisuusluokka muuttuu.

Alku viikosta oli ATT (AmpumaTaitoTesti) ja pääsin siitä läpi, vaikken mikään mestariampuja ole,varsinkaan paineen alla. Kuntsaria ei siis sieltä tullut, mutta ei todellakaan haittaa olin niin iloinen siitä, että ylipäätään pääsi läpi ja viel reilusti.
Loppu viikosta oli vuorossa sit tetsi ja päästiin kokeilemaan mm kyynelkaasukonttissa varusteiden pitävyyttä. Mun kaasu naamari vuoti joten sain käytännössä kaksi kertaa kokeakuinka hirveää se on. Tyhmänä piti tietysti käydä kokeilemassa miltä se tuntuu täysin ilman varusteita ja voin kertoa, ettei todellakaan mukavalta. Sua vaan oksetti ja silmät ja nenä vuos ja kaikkialla missä oli paljasta ihoa kirveli ihan järjettömästi ja pahinta oli, ettei saanut raapia, ettei olo pahene. Mutta menisin kyl toisenkin kerran jos tilaisuus siihen tarjottaisiin. Masokisti, minäkö?  Lisäks saatiin tuliradalla hypätä palavasta ikkunasta ja juosta palavan juoksuhaudan läpi yms. jännään.
Mut kuumottavinta oli ehdottomasti se, kun heitettiin ihan oikea käsikranaatti. Oottaa ahtaassa kontissa omaa vuoroaan ja sit kasata oikea käsikranaattin ja kävellä se kädessä 200m ja odottaa, et kouluttaja antaa luvan irrottaa sokan ja sit ne maailma pisimmät 2sekunttia kun pitelet varmistamatonta käsikranaatta käsissäs ja odotat kouluttajan lupaa heittää sen. Mutta tetsin jälkeen olikin sit todella voittaja fiilis kun kaikesta oli selvitty.

Olihan mulla sit ongelmia omasta takaa. Flunssa koko viikon ja se ihanasti meni keuhkoihin niin, että ei saanut henkeä varsinkaan pyöräillessä (edettiin siis tetsi pyörillä). Lämärit käski mut siitä Tevakselle (terveysasema) mut mun olis pitäny olla siel 7.15 ja koulutus alkoi 7.00 niin tottakai mä ennemmin menen koulutukseen : D noh ei ehkä ollut ihan fiksu veto kun tuuperruin pyörän selästä jo ensimmäisen kilometrin jälkeen kun happi loppu (ylämäkeä koko matka). Onneks yks ihana luutnantti ei pakottanut mua keskeyttään vaan soitti autokyydin,et pääsin koulutukseen ja toi pyörän myöhemmin perästä. Takaisin pääsinkin itse, kun sai rullailla alamäkeen.

Tiistaina sit on haaveetkaatuu-päivä = saadaan tietää palveluksen kesto ja koulutushaara. Toivottavasti sieltä AUK-paikka napsahtaa, siihen asti edetään suuressa jännityksessä.

 

Ja meillä on ilmeisesti älypunkat kun niiden pitäsi vastata puhelimeen. : D omani koulutus kesken.... Mut kerron teille heti kun saan sen onnistumaan <3

"Ollos huoleton poikas valveil on"

Viime viikonloppu gineksessä (=kiinniolo viikonloppu) ja nyt vihdoin lomilla. Pioneerinä. Heh. Tosiaan valat tuli tänään vannottua Maanpuolustusjuhlassa Keuruun keskuskentällä. Hassua, ettei ole enää alokas. Kun palaa lomilta pitäs osata ilmoittaa itsensä pioneerinä.

Kahteen viikkoon mahtuu paljon. 1 Tetsi (=taisteluharjoituis) siitä opin sen, että osaan tarvittaessa olla myös kärsivällinen ihminen (nimimerkillä 10 tuntia poteron kaivamista) ja sen, että mulla on moneen muuhun verrattuna erittäin hyvä väsymyksen sietokyky. Monet olivat tetsin toisen yön jälkeen niin väsyneitä, että eivät jaksaneet keskittyä ja fyysinen suorituskykykin laski, mutta minä pysyin suunnilleen samalla tasolla. Oli kiva huomata, että en enää ollutkaan se heikoimmasta päästä. Ei sillä oon aina pysynyt mukana ja jaksanut oman osani tehdä, mutta on se silti kiva huomata pärjäävänsä paremmin kun muut. Auttaa jaksamaan ja yrittämään vielä enemmän. Apumaharjoituksia, taisteluharjoitusta, liikuntakoulutusta, aselajivalintojen täyttöä.. Sellainen kaks viikkoa.

Keskiviikkona sit kävin tähystyksessä Jyväskylässä. Yyh oli yhtä hirveetä kuin muistin ja melkein alkoi jo toivomaan, että mulla todettais keliakia, ettei sama toistu jälleen kahden vuoden päästä. Toisaalta tottakai intissä olisi helpompi ilman erikoisruokavaliota ja ei tarvis viel miettiä mitä suuhunsa pistää, mutta se tähystys -.- Ainakin tähän mennessä tähystys ollut ehdottomasti pahin osa asepalvelusta. Tosiaan palvelukseksi se lasketaan ja piti olla siel intin kamoissa ja sotilaallinen käytös yritää muistaa koko ajan vaikka kuinka pahalta tuntu... Onneks on ohi nyt

Hmm ja tosiaan torstaina tuli kullan kanssa täyteen 5 vuotta yhteiseloa. Paljon ollaan nähty ja koettu yhdessä, mutta tää intti on jotain ihan uutta, kun päivässä on vaan muutama tunti kun kuulee toisesta jotain. Puhelinta saa käyttää vain klo 18-21 (ja minähän en siitä lipsu... gröhöm... mutta kuitenkin), niin kyl se vähän rajoittaa suhdetta. Samoin se, että lomilla on väsy niin ei jaksa kaikkea mitä on suunnitellut ja toivonut. Mutta toisaalta yllättävän hyvin ainakin itse siihen olen tottunut jo näin viiden viikon intin jälkeen, tai siis ei ole vielä tullut kiinni ollessa niin kova ikävä kun odotin aluks. Toivotaan, että jatkamme näin loppuun asti sillä tämä vuosi palkitaan sit sillä, että päästään (toivottavasti) muuttamaan yhteen Joensuuhun (: ja saa aloittaa villin opiskeluelämän. Hmm..  Hassua ajatella et ollaan oltu molemmat 14 kun alettiin seurustella ja minä sentin kultaa pidempi d: Mutta niin on elämä mennyt ja tulevia vuosia on toivottavasti viel monta lisää. Pitäkää meille peukkuja.

Pioneeri "Santis" kiittää ja kuittaa