Ajattelin, että tämä helpoin kanava kertoa millaista elämä on naisena intissä, sillä monet sitä minulta pyysivät, siis kertomaan millaista se intti elämä on sitten kun sinne menen.Ehkä nyt pääsette hieman pintaa syvemmälle kun ainakin vielä suunnitelmissa pitää blogi mahdollisimman päiväkirjamaisena. Pahoittelen siis jo etukäteen (jos nyt joku tätä seuraamaan rupeaa) tekstin ajatuksenjuoksumaisuutta mikä varmasti tekee siitä erittäin vaikean seurata.
Tämän postauksen idea oli kai kertoa jotain minusta. Millainen tausta minulla on, jos elämän liikkeeni nyt näin pienessä kaupungissa kellekään yllätys ole (tai jos joku muu muka innostuisi tätä lukemaan)...
Elih olen -94 vuonna syntynyt 19-vuotta jo täyttänyt pienessä kaupungissa elävä maatalon tyttö. Kipinän armeijaan lähtemisestä sain seiska luokalla kun tehtiin ammatinvalintatestejä ja sieltä nousi esiin upseeri (mitäköhän kertoo minusta d: ). Otin selvää sotilas-alasta ja innostuin hävittäjälentejän urasta. Olisi niin mahtava päästä lentämään.
2012 alku talvesta täyttelinkin sitten hakemuksen naistenvapaaehtoiseen asepalvelukseen. Siinä samalla suoritetussa lääkärintarkastuksesta unelmani hävittäjälentäjänä kariutuivat sillä minimi pituusraja oli 165cm ja olin tasan sen. Olin kuitenkin henkisesti valmistautunut jo armeijan harmaisiin astumisesta, joten en keksinyt syytä miksen yrittäisi. Onhan naisilla 45 päivän mahdollisuus lähteä pois jos asepalvelus ei omalta tunnu.
Kutsunnat sitten olivatkin samana keväänä Tikkakoskella ja lopulta tuli palvelukseen astumismääräys Keuruulle II/13. Lähtö siis olisi heinäkuun 8. päivä. Siihen asti luvassa töitä ja mahdollisimman paljon kaverien kanssa yhdessä oloa kun nyt pääsykokeetkin ovat yhtä vaille käytynä.
Lisäksi vielä mainittakoon, että kirjoitukset saatavat käsitellä paljon parisuhdetta, sillä olen noin viiden vuoden ajan seurustellut poikaystäväni kanssa (hänkin vuosimallia -94), erittäinkin tiivisti ja nyt hän c-miehenä jää kotiin inttileskeksi (tasa-arvoa voi kai siis toteuttaa näinkin :D ). Tämä siis on myös jonkinlainen irtiotto arjesta, kun molempien on opittava elämään myös omaa elämäänsä, ennen kuin (toivottavasti) seuraavana syksynä muutetaan yhteen.
Pitäkää minulle peukkuja! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti