Ollut reilu viikon haaveet tulevassa reservissä. Hirvee muuttokuume päällä kun kullan kanssa Joensuusta katseltu kämppää ja selvitelty erilaisia vaihtoehtoja. Astiat yms omassa kämpässä tarvittavat tavarat on ollut kyl pakattuna huoneen nurkassa jo kesästä asti, mut ei sitä sillon viel ajatellut ja nyt se tuntuu olevan jo niin lähellä. Eihän tj lukukaan enää ole kuin 124 eli ei juuri mitään verrattuna 347:aan, joita alussa oli. P-kausi kohta ohi (taas) ja sit enää E- ja J-kausi ja sit kesätöihin, jonka jälkeen aloittamaan oma (opiskelija)elämä toivottavasti avoliitossa. Kauheeta kun toi sana kuulostaa, siltä et olisin jotenkin vanha d:
Noh ehkä mä oon vanha, kun eilen pikkusisko tanssi omat Wanhojen tanssinsa. Kaks vuotta mun jälkeen, mut silti tuntuu et justhan ne oli. Voisko joku pysäyttää tän ajan? Tai ainakin hidastaa? Noh ei tässä intti elämässä nyt niin suurta hohtoa ole, et kaikki päivät sais tuntua pidemmiltä, mut on tässä puolensa. Mitä nyt musta ei hirveesti tykätä, koska mulla on kuulema palautteen mukaan liian korkea ääni käskemään. Noh asialle itsehän hirveästi en voi. Tai sit pitää aloitaa tupakan poltto ja viskin juonti niin rupeen kuulostaan uskottavalta d: Noh toivottavasti ne oppii kuuntelemaan mun ääntä ja itsekin saan sitä työstettyä. Hmm.
Mitäs tässä olis tapahtunut viime postauksesta. Tuntuu, ettei mitään kun en ole saanut aikaseks kirjoittaakaan vaikka aikaa on ollut kun saadaan kaikki aina paljon nopeammin valmiiks kun kouluttajat olettaa.. Noh olihan noille mun pikku alokkailla vala. Et eivät ole enää mussukat alokkaita vaan pioneerejä. Tuli tosi haikee fiilis valassa. Siit on puol vuotta kun itse vannoin suojelevani tätä maata ja vala on saanut enemmän sisältöä ja merkitystä kuin silloin. Mitä olen valmis tekemään maamme puolesta? Näin johtoasemassa mun vastuulla on useammankin kuin yhden ihmisen henki. Mun ratkaisut vaikuttaa sodassa siihen et pääsevätkö kaikki turvallisesti takaisin kotiin vai jääkö koko porukka rintamalle. Vetää aina hiljaiseksi kun ajattelee...
Mut ei sitä tiedä pääsenkö ees rintamalle kun sota syttyy kun oon ymmärtänyt et, vaikka väitetäänkin et ollaan saman arvoisia ja samassa tehtävässä kuin miehet niin ei tule tapahtumaan, koska ei haluta ottaa sitä riskiä, et miehet rupeavat suojelemaan yksittäistä henkilöä ja näin vaarantavat koko joukkueen hengen, naiset eivät ainakaan etulinjaan pääse. Toisaalta ymmärrän pointin, mut sit rupeaa miettimään, et miks meille sit annetaan sama koulutus? Miks ei meitä suoraan kouluteta johonkin sellaiseen tehtävään mikä voitais suorittaa. Mä oon täällä kokeilemassa rajojani ja viettämässä välivuotta, mutta osaksi myös maanpuolustus tahdon vuoksi. Haluan auttaa omaa kansaani säilyttämään oman kulttuurinsa ja kielensä, jos sitä joku asein uhkaa. Olen valmis antamaan henkeni tarvittaessa sen puolesta. Miksi en saisi tehdä miehen työtä......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti