Suomeksi siis opiskelupaikkakriisi. Mun ei pitänyt saada mistään opiskelupaikkaa mun niin tavallisen tylsissä keskivertopapereilla. Mut kuinkas kävikään mulla on kolmesta eri yliopistosta paikka ja amk:sta ykkösvaihtoehdosta...
Ei tässä muuten mitään ongelmaa olis, mut ainut minne en päässyt (ja jäi ketuttavan 10 pisteen päähän) oli Helsingin biologian laitos, jonne olisin eniten halunnut. Nyt mun pitäs sit siis valita kahdesta yhtä hyvästä kakkosvaihtoehdosta toinen ja se päätös on mun yksin tehtävä. Lähdenkö Joensuuhun lukemaan metsätieteitä vai Ouluun biologiaa?
Mä oon aina ollut niin määrä tietoinen ihminen: tiesin ekalla jo, että menen lukioon tai siis, että haluan olla prinsessa = tanssia wanhat (myöhemmin sitten selvisi, että sitä varten pitää mennä lukioon). Olin seiskalla kun päätin, että musta tulee hävittäjälentäjä tai ainakin, että kävisin intin. Päästä huutamaan päätä pidemmille miehille ja kaikki tottelee <3 Hah kaks aamua ja sit saa nähdä, että kuka huutaa ja kenelle : D Oivoivoi tämä jäärä punnertaa varmaan monen monta kertaa...
Mutta nyt kun pitäis tietää, että mitä teen vuoden päästä oon ihan eksyksissä kun en Helsinkiin päässytkään. Yhden paperilapun lähettäminen vaikuttaa mun koko elämään ja se päätös pitäis tehä parissa viikossa. Ensimmäistä kertaa mä oon epävarma mitä haluan tulevaisuudelta ja siks mua pelottaa.... Jos valitsen väärin?
Miks joku ei vois päättää mun puolesta? Olis joku muu, jota sit syyttää d:
Ehkä mulla on vaan väärä asenne... Pitäs suhtautua niin, että mitä valitsenkaan niin tuski tuun tekemään sitä koko loppu elämääni kun eiks se oo, et nykyään jokaisella on keskimäärin joku kolme ammattia elämänsä aikana? Valitsen mitä tahansa haaveilen kumminkin sen toisen vaihtoehdon perään koko loppu elämäni, että mitä VOISIN nyt olla.
Mun pitää vaan tehdä se päätös ja tyytyä siihen kun se päätös on mun YKSIN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti