Tosiaan viime viikon maanantai alkoi viiden päivän tetsi. Hassua et meillä on ryhmät vaihtunut sillei, et oon ainut tyttö meidän ryhmässä kun p-kaudella oltiin kaikki samassa ryhmässä ja nukuttiin siis myös samassa teltassa. Mut oon positiivisesti yllättynyt miten hyvin pojat otti mut mukaan porukkaan tai siis ei kohdellu mua mitenkään erilailla kun muita poikia - mitä nyt ei tahtonu antaa mun kaivaa poteroa, mut ei se mua hirveesti haitannu vaikka niin hirveesti kuopan kaivamista rakastankin eli en d: ja sain paskimmat vartiovuorot joka yö (02.00-03.00 sai nukkua ennen ja jälkeen vaan pari tuntia) mut tuskin siitä johtui siitä et tyttö olen tai sit on miesten mieli erittäin kiero.
Sit keskiviikkona lähdin tetsiltä päiväksi pois kun lähdin kullan kanssa käymään ravintoterapeutilla keliakiasta. Oli kyl erittäin turha käynti. Tädiltä loppui sanottava siinä kohtaa kun totesin, et olen kymmenen vuotta elänyt keliaakikko perheessä ja musta tuntu muutenkin, et tiesin asiasta paljon enemmän kun se. Eikä kultakaan saanut siltä tädiltä kuulema hirveesti irti vaikka, raukan tietämys jäänyt siihen mitä meillä syödään. Mut on se niin sulonen kun oikeesti selvittänyt sairauden toteamisen jälkeen (hassua sanoa tosiaan et oon sairas... oon koko loppu ikäni sairas... vammainen... erilainen... näkyykö se musta ulospäin?... Noh tän kanssa mä nyt sit elän aina) paljon asioita netistä. <3
Ja mun pojatkin oli ihania kun tulin takasin ne oli saanut hamstrattua mulle taisteluvanukkaan! Koko tetsin huippukohta! :D
Tetsi päätty sit 27. kilsan marssiin, joka alkoi 01.30 yöllä. Oli yllättävän kevyt. Ajattelin, et se olis ollut hirveän rankka ja kolottais joka paikkaa ja pää halkeaisi kun olis henkisesti niin kovilla myös väsymyksen suhteen. Mut ei ainut mitä mulle tuli oli se, et jalat väsy ja vajaa kilsa ennne perille pääsyä alko tulemaan ensimmäinen rakko. Mulla oli tosi kivaa ja hauskinta oli se, et kun pojat väsy ja alko valittaa niin mä olin se joka pysty tarjoamaan, et mä voin kantaa sun tavarat (jostain kumman syystä tästä seurasi se, että valitus lakkas enkä mä saanut mitään kannettavaa -miehet ja niiden kunnia). Eikä sitä saa unohtaa et oltiin linjoista nopein ja aikaa meni vain vaivaiset 5tuntia (: Hyvä Raili (raivaajalinja) !
Tää viikko meni sit puolustusvoimien B-ajolupakurssilla ja nyt mä osaan peruuttaa isolla pakettiautolla, jossa on peräkärry perässä! Oon aika ylpeä itsestäni (: ja sit räjäytyskurssin suorittamista = leikittiin koko torstain muovailuvahalla :D mun sisäinen lapsi pääs valloilleen. Oon ilmiselvästi menettänyt jotain mun lapsuudessa kun äiti vei pienenä mun muovailuvahat kun söin ne.
Mutta juuh sellaista mun intti elämään. (: Vieläkään ei ole tullut sellaista fiilistä et olisin katunut inttiin lähtöä eivätkä aamut paina vaikka 1/13 yhdeksän kuukauden miehet lähti. Olin vaan iloinen meidän lämärien puolesta kun ne oli niin innoissaan. (: Ja mullakin se päivä vielä koittaa vaivaiset 271 aamua jäljellä.
:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti