Taas ollut pari viikkoa, ettei musta ole kuulunut mitään koska ginesviikonloppu enkä edelleenkään saa nettiä toimimaan kuin ainoastaan puhelimessa.
Tosiaan viime viikon tiistaina julkistettiin valinnat musta tuli avaruus vänrikki, toisin sanoen mut valittiin AUK:iin ja sain kusirajan (=hopeinen viiva arvomerkissä, josta myös nimi avaruus vänrikki kun näyttää ihan foliolta) : D Lisäks mut valittiin suorittamaan B-ajolupaa joka oikeuttaa ajamaan intin autolla (:
Kurssi alkoi kuntotesteillä ja cooperilla. Cooperia en, juossut sillä kolmen viikon flunssa oli viel päällä ja rupes pistään keuhkoista jo alku verkassa niin päätettiin kouluttajan kanssa et on parempi, että siirrän sen rästipäivälle, ettei mitään mene pysyvästi rikki. Lihaskuntotesteihin pystyin onneksi osallistumaan ja oli kiva huomata kehitystä tapahtuneen 6 viikossa edellisistä testeistä vaikka en ole harrastanut juuri liikuntaa vapaa-ajalla vaan ainoastaan sen mikä kuuluu palvelukseen (tavoitteena olisi kumminkin lisätä liikuntaa myös vapaa-aikaan, et mulla on mahdollisuuksia saavuttaa pataljoonan komentajan asettama tavoite meille, että jokainen kotiutuessaan juoksisi cooperissa vähintään 2600m).
Tää viikko oli sit täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta ei pv:n järjestämänä. Yksi meidän tuvan neljästä tytöstä sai lääkäriltä tuomion keskeyttämään palveluksen ja lähtemään kotiin. Seuraavana päivänä meitä olikin yhtäkkiä vain kolme ennen kuin kukaan ehti edes tajuta yhtään mitään. Samana iltana toinen sai sairaskohtauksen ja jouduttiin kutsumaan ambulanssi paikalle. Onneks ensihoitajat sai tilanteen paranemaan ja kamu sai jäädä kasarmille (:
Ja keskiviikkona sit osui tuomio omalle kohdalleni. Todella pelätty tieto. Mulla on keliakia. Hyvästi kaikki ihanat pastat ja pulla mössöt ja tervettuloa 300 päivää vemppaa (ja palvelusta tosiaan jäljellä 285 päivää). Ei voi muuta kun nauraa kun se lääkäri oli niin pihalla koko asiasta. Jos lähdetään siitä, et lääkäri saa antaa max 7+7 päivää vemppaa ja sen olis pitäny käydä mun kanssa vaan keskustelu siitä, et pystynkö jatkamaan palvelusta vai tarvitseeko mun lähteä kotiin sopeutumaan tilanteeseen. Ainut mitä se teki oli, et kysy et mitä sen pitäs tehdä. En sit viitsinyt mainita et keliakia syy kotiuttaa, koska en todellakaan aio jättää leikkiä kesken. Oon mä kumminkin elänyt 10 vuotta keliakia perheessä, joten tiedän mitä saan syödä ja mitä en. Eri asia on se kuinka helppoa toteuttaminen on kun mulla ei oo mitään oireita. Toisin sanoen voin syödä pitsan ihan hyvällä omallatunnolla ilman palautetta kropalta.
Ensi viikolla sit tetsi eikä tässä ole enään suunta kun ylöspäin (ainakin toivottavasti )
Tietoa keliakiasta kiinnostuneille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti