Apua nyt herään todellisuuteen! 30 siviiliaamua enään jäljellä. Minne tää aika on hävinny? 30 aamua? Mä oon oikeesti menossa inttiin kuukauden päästä. Minä! Tähän asti tää on ollut vaan kaukainen haave joka sai mahdollisuuden toteutua kun palvelukseenastumismääräys tuli postiin viime keväänä. Ja nyt se on ihan kohta. Paniikki iskee! Miks mä oon oikeesti lähtemässä tähän? Mitä mun päässä oiken liikkuu? Minä normaali kuntoinen ja muutenkin niin tavallinen ihminen ilman mitään hyvää (ammattiin liittyvää yms) syytä menossa inttiin! Ja jättämässä mun poikaystävän inttileskeksi kokonaiseksi vuodeksi.
Voih ehkä mussa on sit jotain masokistin vikaa kun haluan lähteä rääkkäämään itseäni niin fyysisesti kuin henkisesti. Mitäs sille mahdan, että olen härkä - jäärä mikä jäärä. Jos jotein päätetään niin sit mennään läpi vaikka harmaan kiven vaikka vieressä olisi valmiiksi tallattu polku. Enään ei voi perääntyä. Ja jos ei muuta tästä tulee muistoja jotka muistaa koko loppu elämän. Ovat monet naiset tästä selvinneet ja niin tekevät minun jälkeenkin tulevat. Jonkinlaisena poikatyttönä myös mahtava päästä jätkäksi miesten maailmaan, ilman et sua vähätellään sen takia, että olet tyttö (onhan se tietysti hyvä syy saada pojat tekemään sun puolesta jotain kun et muka sukupuolesi takia osaa, mutta sitä ei pidä miehille kertoa, että oikeasti osaisi ehkä jopa paremmin mutta on vain laiska d: ).
Mutta nyt pitää nauttia tästä hetkestä. Rannassa käyty saunomassa ihanassa rantasaunassamme ja heittämässä talviturkki (ei ole ikinä ollut näin kivutonta). Ainut miinus on, ettei kullasta ole kuulunut pariin päivään oikeastaan yhtään mitään kun se on Sun Lahdessa töissä. Ehkä sillä oikeasti ei ole vapaa-aikaa juuri yhtään tai sit se vaan nauttii kun saa olla vähän erossa musta. Mut stressaavaa koko ajan vahtia puhelinta, että jos se sattuu soittamaan tai laittamaan viestiä niin olis heti vastaamassa, ettei mene ohi. Hyvähän mun on valittaa kun kohta varmaan on toisinpäin ja paljon pidempään kuin yhden pitkän viikonlopun. Ehkä mun pitäs vaan olla iloinen et silläkin on elämä ja tekemistä myös ilman mua, niin ei tarvitse yksin itkeä inttileskenä.
Nyt menee kyllä liian syvälliseks joten ehkä parempi vaan lopettaa. Nyt vedetään syvää henkeä vedetään ryhti suoraksi ja ETEENPÄIN MARS!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti