Mahtavaa yksi tavoite suoritettu. Tai useita. En kompastunut lavan portaissa hakiessani lakkia, enkä myöskään siinä tilanteessa pyörtynyt rehtorin syliin :D Vaan musta tuli erittäin kunniakkaasti ylioppilas (: Kolme vuotta aherrusta ja hauskan pitoa siis takana. Surullista, miten aina tuntuu, että yhteishenki loksahtaa kohdalle just sillon kun kaikki on jo niin lähellä loppu. Mutta vaikka haikea fiilis onkin niin eo voi muuta kun kiittää ja kumartaa mahtavalle 10-ryhmällemme <3 Ja etenkin meidän huippu kaveriporukalle joka kasvoi monilla mahtavilla ihmisillä heti ensimmäisistä lukio viikoista asti. Ollaan me vaan yks Super X <3Ja ihan käydä taas pitkästä aikaa baarissa, et siel on kunnolla porukkaa ja sai oikeesti tanssia koko yön (: elämän pieniä, tai ei nyt ihan niin pieniäkään, iloja. Ja oli just sellanen fiilis, niin kuin yks viime vuoden ylioppilas sanoi kun tasan vuosi sitten baarissa istuttiin "tämä lakki päässä pystyn ihan mihin vain!" (onneksi sankariteoilta vältyttiin).
Mut taas kerran mun ajatusmaailma osoitti pitävänsä paikkansa. Hyvät ja huonot asiat tulee tasapainossa. Jos sulle tapahtuu jotain todella mahtavaa pitää tapahtua myös jotain kurjaa vastapainoksi. Parasta olisi siis, että koko ajan olisi tappavan tavallista. Eih vaan. Pitää elämässä sattua ja tapahtua, jotta kaikki olisi elämisen arvoista. Kulta suuttui mulle kotimatkalla jostakin ja lähti edeltä niille. Hetken ojanpohjilta etsittyäni(ehkä minäkin hieman yliregoin) löysin herran kuitenkin omasta sängystä. Sillä hetkellä voin sanoa, että hieman otti päähän, mutta eihän tuollaiselle voi kauaa vihainen olla.
Ja rakkaushan on sitä, että rakastaa toista tämän virheiden ja vikojen takia ei niistä huolimatta. Eipähän tuon otuksen kanssa tylsää tule tulevaisuudessakaan (: Rakastan sua mun oma puhelinlanka <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti